lauantai 21. helmikuuta 2015

sunnuntai 4. tammikuuta 2015

Fishing and hiking in polar circle of Sweden 2014

5.7
Olen tyttöystävän kanssa suunnitellut ja haaveillut tästä reissusta ja nyt se todellakin tapahtuu. Edellisenä iltana pakattiin rinkkaamme, laskettiin myös kuivaruoan määrää sekä suunniteltiin millaista ruokaa me söisimme vaelluksen aikana. Aamulla vielä pakattiin kaiken ruoan ja loput tavarat rinkkaan. Ruokapussi, makuupussi, vapaputki, vaatteet mahtuivat hyvin rinkkaani, ja rinkka itse painoi yli 20 kg. Lähdettiin Oulusta joskus klo 10-11 aikoihin, matkan aikana pysähdyttiin tietenkin tankkaamaan. Oltiin niin innoissamme ja meitä jännitti millainen oikein vaellusreissu odotti meitä.

Kun ylitimme rajan ja saavuttiin Ruotsin puolelle, niin pysähdyttiin Haaparannalla kun halusin kovasti shoppailla nuuskakaupalla. Käynnin jälkeen kävimme Fjällräven-outletin kaupalla joka sijaitsi nuuskakaupan vieressä. Oikein hyvä kauppa oli, paljon alennustuotteita oli mutta emme ostaneet mitään kun meillä oli kaikki tarvittavaa. Matka jatkui sitten, myöhemmin jossain vaiheessa matkan aikana saimme nähdä kuinka oikein suuri porolauma käveli ihan kesken tiellä. Oli niin iso lauma ja porot olivat erilaisia, vanhoja ja nuoria. Porot tajusivat hetken päästä kävellä poispäin tieltä metsään niin matka jatkui tavalliseen tapaan.





Pitkän matkan jälkeen saavuttiin illalla noin 19.00 aikoihin Polcirkelnilla, mutta ajettiin vielä vähän eteenpäin kunnes löysimme polun, joka oli pienen autoparkin vieressä. Muutama autoa oli parkissa, ja toisella puolella näkyi aivan komea suuri vuori, ihastuimme heti maisemaan ja emme malttaneet odottaa mutta me päätimme kuitenkin ottaa vähän päiväunta ennen vaellusta kun oltiin väsyneitä pitkän matkan takia. Kun olemme levänneet hyvin, minä tutkin kartan vielä kerran ja aloimme pukeutua vihdoinkin vaellusvaatteisiin. Kun vaelluskengät olivat jaloissamme niin matka alkoi! Lähdettiin klo noin 20.00 ( Ruotsin aika ) ja meillä ei ollut hajua milloin olisimme perillä ensimmäisessä telttapaikassa, etsimme kuitenkin ensin taukopaikan jossa oli tarkoitus pitää taukoa pitkää taukoa.





Aluksi vaellusmatka sujui reippaasti, sää oli sopiva eli ei ollut liian kylmää eikä kuumaa. Pysähdyttiin välillä, söimme mysliä ja matka jatkui. Kuten kerroinkin aiemmin että meidän piti etsiä yhtä pientä siltaa joka sijaitsi kartan mukaan kolme kilometrin päähän, ja kun se löytyi ja oltiin aivan helpoutuneita. Pidimme kunnon tauon, höpöteltiin ja joimme paljon vettä ja katseltiin maisemaa. Sitten rinkat selälle ja matka jatkui.





Kartan mukaan eka teltta olisi ollut 7 kilometrin päässä mutta huomasimme kuitenkin että telttaa ei voitu rakentaa kun metsää oli ihan paljon ja suoa oli myös paljon, sekä vesi sijaitsi liian kaukana ( veden täytyy olla lähellä telttaa jotta voi juoda vettä, pestä ja muuta vastaavaa ) joten meidän oli pakko kävellä eteenpäin etsien sopivaa paikkaa telttaa varten. Kun kello oli joskus kaksi yöllä, meitä väsytti aivan kovasti ja huomasimme virran toisella puolella mutta yllätyimme että se olikin 3-4 metrin korkea köngäs joten emme voineet rakentaa telttaa sen viereen. Meidän oli pakko etsiä toiselta alueelta missä olisi ollut esimerkiksi suvanto tai muuta vastaavaa. Ehdotin väsyneenä että rakentaisimme metsässä teltan nyt mutta tyttöystävä kieltäytyi koska vesi sijaitsi liian kaukana ja huomasin sittenkin että maa oli liian märkä, joten käveltiin vielä eteenpäin polulla, löysimme sitten pienen kallion jonka vieressä oli ihmisen tekemä tulipaikka. Päätimme rakentaa kallioon teltan vaikka tiesimme että joudumme hakemaan vettä pitkän matkan päässä mutta enempää emme pystyneet kävellä enää. Kun otimme rinkan pois selältäni ja tuntui suorastaan siltä että lentäisimme ylöspäin! Olimme yhtäkkiä niin uskomattoman kevyt. Jalat olivat todella kipeinä. Katsottiin kelloa, kello oli kolme yöaamulla, mutta emme piittaneet koska luonto ei mene kiinni koskaan. Kun olemme rakentaneet teltan, juhlimme viskillä tulinuotion ääressä ja valvottiin puoleen kuuteen saakka. Ruotsin Lapissa oli koko ajan valoisaa, onneksi. Nukahdimme melkein heti teltassa.






6.7.
Herättiin aamulla klo 10.30 aikoihin ja aurinko paistoi suoraan telttaamme joten teltassa oli niin kuin sauna!! Ahdistuimme ja meillä oli täynnä hikiä. Nousimme melkein heti ulos teltasta ja ennen kuin tehtiin aamiaista, kävin hakemaan vettä ja samalla tutki alueetta. Kesti jokin aikaa kunnes tulin takaisin ja kerroin löytyneensä paremman telttapaikan joka sijaitsi aivan rannalla, oltiin innostuneita ja mentiin katsomaan. Paikka oli suon takana, joten piti kävellä cross-kengillä ilman sukkaa sinne saakka mutta alue oli loistava ja paljon parempi ja vielä rannalla, sekä maisema oli upeampi! Päätimme siirtää teltan sinne aamiaisen jälkeen. Söimme puuroa reippaasti ja sen jälkeen pakattiin kamat, veimme kamat rannalle suon takaa. Oltiin aivan tyytyväisiä uudesta telttapaikastamme kun se sijaitsi lähellä suvantoa. Aurinko paistoi edelleen sitkeästi ja paarmoja oli niin runsaasti. Me päätettiin levätä koko päivän, seuraavana päivänä matka jatkuisi sitten.




Tutkin suvantoa innostuneena ja päätin lähteä kalastamaan. Myöhemmin tulin herättämään ja unikekona tyttöystävä heräili ja sai kuunnella minun upeaa tarinaa mitä sain kokea kalastuksen aikana. Hän koki upean taistelun taimenten kanssa, taimen nousi veden pinnalle ja nappasi perhon jo muutaman heiton jälkeen. Taimen oli noin 33cm pituinen ja vapautin sitä, ja jatkoin kalastamista. Siirsin hieman alemmalle ja heitti klinkki-perholla muutama kertaa kunnes perho jäi puuhun kiinni! Niin jouduin tekemään uuden perukkeen, otin päivänkorento-perhon. Heitin sen jälkeen muutama kertaa ja huomasi että läheltä taimen kävi nappaamaan hyönteistä pinnalta niin yritin heti heittää taimenen ikkunan alueelle ja heitteli monesti mutta taimen ei syönyt. Sitten vedin ilmaan mutta yhtäkkiä taimen koitti napata onnistumatta siinä, hämmästynyt yritin uudelleen heittää takaisin veteen, silloin taimen nappasikin kunnolla!

Taistelu alkoi heti, taimen meni heti syvemmälle ja koitti mennä puun alle mutta vedin kalan poispäin puun alta, onnistuikin siinä mutta taistelu oli melko kova sillä kala meni koko ajan syvemmälle ja kierteli lakkaamatta, yhtäkkiä taimen ui oksien alle (minun edessä) ja vavan kärki taipui kovin alaspäin, niin yritin vetää poispäin mutta älykäs taimen pysyi paikoillaan. Jatkoin yrittämistä, mutta jouduin olemaan varovainen koska peruke oli aivan ohut. Lopuksi sain taimenin ulos ja taistelu jatkui, kesti muutama minuuttia ja etsin samalla sopivaa paikkaa kalan nostamista varten koska melkein joka paiakssa vesi oli aivan syvä joten en voinut kahlata. Löysin sitten hyvän paikan, menin vähän alaspäin niin että vesi oli polven tasolla ja taimen alkoi olemaan väsynyt niin vedin taimenin minun luokseen sekä nostin kalan maahan. Minun silmät suurensivat sekä suuni oli auki, tuijotin kaunista taimenta. Pituutta löytyi 40cm ja sitten vapautin kalan veteen, olin aivan riemuissaan!

Tyttöystävä nauttii minun tarinastaan ja päätimme käydä kalastamassa uudestaan vähän myöhemmin, juhlimme pari lasillisella viskiä ja pakattiin evät ja juomat pikkureppuumme ja lähdettiin samaan paikkaan missä kalastin. Aurinko laskeutui upeasti ja oli niin hiljaista. Tuikkia ei nähty, mutta testasin heittämällä, muttei tapahtunut mitään… Me siirsimme sitten ylemmälle, sen jälkeen vielä ylemmälle mutta kovin hiljaista oli ollut. Jatkoin etsimistä, lopuksi tuikki näkyi yhtäkkiä ja innostunut olen heitti heti kalan ikkunan alueelle mutta taimen siirsi alemmalle niin menin perään mutta taimen vielä siirsi alemmalle ja alemmalle, menin taas perään mutta ei siitä ollut hyötyä koska taimen palasi ylemmälle. Turhauduin ja me palattiin paikkaan mistä me tultiin ja me lepäsimme ruoholla, söimme ja välillä katsottiin jospa tuikki näkyisi.. Ajattelin koko ajan että taimen oli oikein nirso! Sitten me huomattiin tuikin, tietenkin heti heitin pari kertaa, taimen nappasi heti niin vedin vavan tiukasti mutta taimen irtosi perhon suustaan koska perhosiima oli liian löysänä. Kiroilin ja turhauduin…


Ajateltiin palata telttan mutta yhtäkkiä huomattiin tuikin, heti menin rannalle ja tuikki oli noin 10 metrin päässä ja tavoittelin kalan ikkunan hieman ylempää ja heitto oli täydellisesti onnistunut, perho ui vapaasti. Taimen heti nappasi ja syöksyi alavirtaan kovin vahvasti, vavan kärki taivutti sekä kela vinkui vauhtikkaasti! Taimen yhtäkkiä tuli minua kohti niin että heti vedin siiman kelan sisään mutta sitten taimen syöksyi taas alavirtaan ja hyppäsi ilmaan, korkeus oli ehkä metri ja saimme nähdä kuinka oikein iso se oli!

Sitten taimen syöksyi poikki virran uskomattoman voimakkaasti, jouduin pitämään vavan niin vahvana, vavan kärki liikkui ylös ja alas ja ylös, sen jälkeen taimen syöksyi taas minua kohti, yritin vetää siiman kelan sisään mutta siima oli liian löysänä niin että taimen innostui irtoamaan irti.. Minua vitutti kovasti ja seisoin pettyneenä. Minun sydämeni pumppasi rajusti ja mietin koko ajan kuinka iso se olikaan. Pikkuhiljaa palattiin teltalle ja yöllä oltiin ” pikku – humalaisia ” ja lähdettiin taas samaan paikkaan, kokeilin kalastusta mutta oli aivan hiljaista joten palattiin teltalle. Me tehtiin tulinuotion, eli kaivattiin kuopan ja kerättiin oksia. Joimme muutama lasillista viskiä ja maistelimme myös chili-pähkinöitä, valvottiin ja juteltiin kunnes oltiin niin väsyneitä että unimaailma kutsui meidät.

7.7.
Herättiin aamulla, tehtiin puuroa ja kävimme myös uimassa (eilen kävimme myös uimassakin) ja vesi oli jääkylmää! Mutta mukavasti se piristi oloamme ja puhtaampi olo siitä tuli myös.

Uinnin jälkeen minä sekä tyttöystävä menimme vielä uudestaan paikkaan missä kalastin eilen mutta siellä oli edelleen kovin hilajista… Kunnes yksi tuikki ilmestyi mutta sen jälkeen hiljaisuus iski. Me palattiin sitten teltalle, tyttöystävä kirjoitteli päiväkirjaan ja pikkuhiljaa pakkasimme kamat rinkkaan ja purkasimme teltan. Kun laitettiin rinkat selällemme niin matka jatkui seuraavaan telttapaikkaan.




Sää oli järkyttävän kuuma, vaellus ei sujunut kovin hauskasti kun hikiä tuli lakkaamatta ja meitä väsytti nopeammin kuumuuden takia. Seuraava telttapaikka sijaitsi kolme kilometrin päässä, siellä oli autiotupa mutta me emme aioneet kuitenkaan yöpyä siinä vaan nukkuisimme aina teltassa. Kun olemme kävelleet 1,5 kilometriä niin löysimme mukavan taukopaikan jossa oli pieni puro joten pysähdyttiin heti istumaan. Joimme vettä kunnolla ja paljon ja juteltiin sekä ihmeteltiin luonnon kauneutta. Jatkoimme kaiken tämän jälkeen matkaa, jäljellä oli enää 1,5 kilometriä ja aurinko edelleen paistoi kovasti.

Kun yksi iso silta viimeinkin näkyi, oltiin onnellisia koska se merkitsi että oltiin perillä. Saavuttiin tyhjään autiotupaan, siisti alue oli mutta etsittiin edelleen sopivaa paikkaa telttaa varten, ylitimme sitten ison sillan koska sillan takana oli paljon hyviä paikkoja. Ylitin siltaa ongelmitta, mutta tyttöystävä sai paniikkikohtauksia kun oli pelännyt aina korkeita paikkoja ja vielä sillassa oli puu-lautoja, ja silta liikkui, sekä sillan alla virtasi kovasti vettä. Valtava virta siis kyseessä oli. Kannustin koko ajan kunnes lopuksi ylitin sillan onnistuneesti – tosin kovin hitaasti kyllä.

Löysimme heti hyvän paikan telttaa varten, mutta hetken päästä tajusimme että varjoa ei oikein ollut, puut olivat todella matalia… Joten jos seuraavana aamuna aurinko paistaisi edelleen niin teltassa olisi ollut aivan hemmetin kuumaa. Mutta asialle ei oikein voinut mitään. Rakensimme teltan ja mentiin myös heti uimaan. Vesi oli kyllä kylmää mutta oltiin aivan hikisiä joten teki niin hyvää käydä uimassa. Uinnin jälkeen tehtiin ruokaa ja levättiin. Kävin tutustumassa aluetta ja väsyneenä tyttöystävä jäi telttaan makoilemaan kun jalat olivat täysin väsyneitä mutta fiilis oli silti loistava.

Vähän myöhemmin palasin teltalla ja lepäsimme, illalla kävimme kävelemässä toiselle puolelle jospa onnistuisin saamaan kalan, kahluuhousuihin pukeutunut minun innostus nopeasti sammutti kun kalastus ei sujunut kovin hyvin sillä oli niin kuolevan hiljaista… Päätin vaihtaa perhon ja kokeilin uudestaan kalastusta mutta ei tapahtunut yhtään. Niinpä kalastus päättyi sitten, palattiin telttapaikalle ja kerättiin oksia ja tehtiin tulen. Iltapalaan kuului voileipää ja pari lasillista viskiä. Valvottiin ja juteltiin, välillä nautimme hiljaisuudesta ja myöhään yöllä mentiin nukkumaan.
8.7
Aamulla oli järkyttävän kuumaa! Taivas oli ihan sinistä joten aurinko paistoi kovasti koko päivän, söimme aamiaista varjossa vaikka oli hyvin vaikeaa löytää varjoa kun puut olivat matalia sekä vähän ja tuskailimme kuumuudesta! Mentiin kävelylle ja valokuvailimme, katseltiin virtaa ja jossain vaiheessa kävimme uimassa sillan vieressä virran rannalla, uimme ihanassa kuopassa ( muistutti kylpylää, ihan kuin pore-allas! ) ja todella hauskaa oli. Palattiin sitten teltalle, tylsyys iski kun kuumaa oli ihan liikaa ja emme pystyneet sekä jaksaneet tehdä miltään. Ei ollut myöskään järkevää käydä kalastamassa, päätettiin sitten pakata ruoat ja retkikeittimen pikkureppuun ja käveltiin autiotuvalle sillan takaa kun autiotuvassa saisimme välttää auringon kuumuutta. Autiotuvassa oli kuitenkin huonosti ilmastoitu, mutta oli se parempi vaihtoehto kuin olla teltassa! Istuttiin siellä, levättiin ja tutkimme karttaa, jossain vaiheessa opetin kuinka pelata sudokua ja tehtiin sitten ruokaa. Syömisen jälkeen nukuttiin penkillä “vahingossa” liian pitkään, ja kun ollaan heränneet, aurinko edelleen paistoi ja emme enää jaksaneet olla jumissa tuvassa joten päätimme lähdettiin takaisin teltalle. Pelattiin pelikorttia ja sitä ennen kävimme uimme. Joskus klo 21 aikoihin mentiin jo teltan sisään, pelasin sudokua ja tyttöystävä nukahti jo, minä nukahdin myöhemmin.
9.7.
Tyttöystävä heräsi jo klo 7aikoihin ( heräili usein yöaamulla kun selkään koski pirusti, olisi pitänyt tarkastaa alustan alta sekä laittaa sen väliin jonkun paidan ennen nukkumismenoa ) mutta hetken päästä nukahti uudestaan, joskus 8 aikoihin heräsin. Hän kävi yksin uimassa ja piristyminen kovasti. Tein puuroa retkikeittimellä, samalla unikeko heräsin ja kävi uimassa. Suunniteltiin ensin että lähtisimme tänään illalla ( iltaisin tai öisin on paras aika lähteä vaeltamaan kun on silloin viileä sää ) mutta päätimme silti lähteä seuraavalle telttapaikalle eli kolmannelle telttapaikalle jo aamiaisen jälkeen koska emme jaksaneet odottaa illan tuloa kun kaipasimme tekemistä ja toimintaa. Kun aamupala on syöty, pakattiin tavarat rinkkaan ja teltta on purettu, lähdettiin kävelemään siltaa päin mutta kävimme ensin uimassa “pore-allaksessa”, ihanaa oli ja viilensi oloamme sekä mieltämme mukavasti!! (paitsi siinä ei voinut seisoa alasti kovin kauan tai muuten miljoonat paarmat syövät meidät..)
Kun olemme käyneet uimassa, pukeuduttiin ja laitettiin rinkat takaisin selällemme ja matka alkoi! Aurinko paistoi aivan kovasti että minusta heti tuntui huonolta, väsyin myös paljon nopeammin kuin ennen. Piti suojata hyvin päätä ja vettä tuli juotua aivan paljon, mutta onneksi että vaellus sujui kyllä hyvin kuumuudesta huolimatta. Hetken päästä löysin suuren tassunjäljen (nähtiin matkan aikana erilaisia tassunjälkiä, mm. Suden, hirven, poron jne) se muistutti kovasti karhun tassua mutta tassun suunta oli toiseen suuntaan ja me oltiin menossa eri suuntaan sekö tassu oli myös kuivan näköinen joten ei ollut syytä huolestumiseen… Emme tosin tiedä 100% mikä tassu se oikein oli mutta matka jatkui sitten tavalliseen tapaan.

Vähän myöhemmin löysimme puron niin saimme juoda paljon vettä ja kun matka on kestänyt 3 kilometriä, päätimme levätä kunnolla ja söimme mysliä, katseltiin järveä… Yhtäkkiä huomasimme mustan hahmon liikkuvan vedessä (kaukana siis) ja ihmeteltiin kunnes tajusin että se oli hirvi! Hirvi siis ui toiselle puolelle, hauska näky oli!!

Enää jäljellä oli noin 1 kilometriä, käveltiin reippaasti ja oltiin sitten perillä niemellä jossa oli oikein hyvännäköinen paikka telttaa varten mutta katseltiin myös toista niemeä toisella puolella mutta siellä oli liian paljon metsää ja näytti että olisi ollut vaikeaa löytää teltalle tilaa joten päätimme yöpyä siinä ensimmäisellä niemellä. Rakensimme teltan ja oltiin tyytyväisiä koska maisema oli uskomattoman upea! (erilainen maisema kuin edelliset telttapaikat mutta se oli todella hyvä asia, mukavaa saada vaihtelua)

Olo oli huono kuumuuden takia joten kävimme heti uimassa ja sen jälkeen keitettiin ruokaa. Syömisen jälkeen olosta muuttui paremmaksi, piristyi samalla ja vähän myöhemmin lähdettiin rannalle nauttimaan ja kalastamaan. Oli todella ihanaa! Ei yhtään häiriöntekijää, oli vain minä, tyttöystävä ja koko luonto. Mahtavaa! Otimme valokuvia ja nautimme vuorien olemassaolosta, sielumme lepäsi samalla.

Tuikkia nähtiin, mutta kala ei napannut kunnolla minun perhoa, ainoastaan uteli vain. Päätin ottaa tauon ja istuttiin pienellä kalliolla katselemassa vuorta, maisemaa ja kaikkea, juteltiin välillä myös ja tarkasteltiin myös vettä että näkyykö tuikkia vai ei.
Kunnes tuikki ilmestyi, aivan läheltä! Nousin salamanopeasti mutta hiljaisesti ja heti kalastin, hetken päästä minua onnisti! Pieni kaunis taimen. Hetken päästä hieman isompi taimen nappasi perhon (molemmat taimenet olivat noin 25 cm pituisia) ja se sai minun hymyilemään leveästi, sitten koitin uudestaan mutta hiljaisuus iski jälleen. Istuttiin taas kiven päällä vähän aikaa, illalla lähdettiin sitten keräilemään puita tulta varten mutta puita oli todella vaikeaa löytää! Mutta löysimme kuitenkin puita ja tehtiin tulen. Söimme iltapalaa ja viskiä tuli juotua myös vähän (opimme samalla että chili-pähkinä ei sovi viskin kanssa tai muuten kurkku palaa..!) Kun tuli on sammuttunut, löysin sitten toisen rannan ja halusin lähteä kalastamaan, tyttöystävä lähti mukaan ja toimi valokuvaajana. Tuikkia tuli nähtyä usein, mutta oli vähän kaukana, en luovuttanut silti. Monien heittojen jälkeen alkoi tapahtua jotain… Taimen nappasi! Taimen oli selvästi isompi kuin edelliset taimenet ja minun kasvoillaan oli koko ajan iso hymy. Näin kuinka kaunis taimen olikaan, ja oli noin 32cm pituinen. Kalan vapautumisen jälkeen koitin heitellä, mutta hiljaisuus iski ja hän oli varma että toisella puolella olisi ollut isompi kala mutta oli liian kaukana sekä aurinko oli laskenut joten palatitin telttapaikalle, hiipimme telttaan jossa kirjoittelin päiväkirjaan ja pelasin sudokua. Tyttöystävä nukahti jo melkein heti ja minä vasta myöhemmin.



10.7.
Hyvää huomenta kaunis luonto!
Tyttöystävä heräsi jo kuuden aikaan, pirteänä nousi ylös ja istui ulkona nauttimassa yksin. Kirjoitteli päiväkirjaa ja nauttii maisemasta, oli niin mahtava hetki. Täydellinen hiljaisuus. Hetken päästä heräili unikekoa eli minua. Kun olemme syöneet kunnon aamiaista, pakattiin tavarat rinkkaan ja matka jatkui, eli lähdettiin joskus klo 9 aamulla. Seuraava neljäs telttapaikka sijaitsi 6-7 kilometrin päässä, mutta onneksi että koko matkan aikana oli paljon suon lankkua joten kävely sujui paljon helpommin ja nopeamminkin kuin metsän hankalilla epätasoisilla poluilla.

Muutaman tunnin päästä aurinko alkoi paistamaan kovemmin ja aloimme tuntea väsymystä ja oltiin myös todella janoisia mutta vettä täytyi säästää järkevästi koska kartan mukaan matkan aikana ei ollut puroa tai paikkaa mistä voisi juoda puhdasta vettä. Kun olemme kävelleet neljä kilometriä, päätimme ottaa tauon ja riisuttiin rinkan vähäksi ajaksi, myslipatukkaa tuli syötyäkin. Kun oltiin taas energisia, vaellus jatkui sitten.
Matka kesti jokin aikaa kunnes näimme tyhjän autiotuvan ja oltiin aivan helpoutuneita koska se tarkoitti että oltiin juuri pian perillä… Vaikka näyttikin siltä että olisimme aivan pian perillä mutta kesti itse asiassa 1 kilometriä kunnes oltiin oikeasti perillä! Maisema voi pettää pahastikin, vaikka jokin asia näytti olevan lähellä mutta totuus olikin toisin. 1 kilometrin päähän oltiin laaksossa ja olimme aivan täysin ihastuneet maisemaan, aivan upea näkymä ja olimme nähnyt tällaista vain postikorteissa tai netissä mutta nyt seisoinkin siinä ja saimme nähdä laakson omin silmin. Upeeta, todellakin! Etsimme hyvää paikkaa telttaa varten, löysimme sillan takaa sopivan tasaisen paikan telttaa varten joten ylitimme vielä yhtä siltaa. Olemme kävelleet tähän päivään asti jo 25 kilometriä, vielä on jäljellä enää noin 19 kilometriä mutta vielä tulemme kävelemään paljon (pikkuretket, teltan alueen kävely, kalastuksen reissut jne).

Lunta näkyi heti ja tyttöystävän oli pakko lähestyä sitä ja saada koskea. Oli hämillä, minulle tämä oli jo niin tuttua mutta hän vaan jaksoi ihmetellä ja naurata. Lunta oli niin aivan puhdasta, kuten vesikin myös. Laittoi lunta naamalleni ja piristi heti ( koko ajan aurinko on paistanut ) ja jatkettiin kävelemistä kunnes saavuttiin kyltin viereen jossa näkyi paikkojen nimet ja suunnat ja kilometrit. Sen jälkeen käveltiin vielä vähän eteenpäin kunnes eteemme tuli yksi silta jonka ylittämisen jälkeen löysimme heti sopivan telttapaikan.

Tämä neljäs telttapaikka on kaunein paikka tähän asti! Oltiin niin innostuneita että päätimme yöpyä täällä ehkä 2-3 päivää koska ohjelmia riitti paljon. Tyttöystävä huomasi heti toisella puolella veneenvajan sekä kolme soutuveneettä, innostui tietenkin heti ja ehdotti minulle että huomenna voitaisiin soutuilla laaksoon ja nähdä vesiputousta koska kartan mukaan siellä olisi suuri vesiputous. Mutta piti ensin kuitenkin tarkastaa että onko vene lukossa ja voiko sitä käyttää. Kun olemme rakentaneet teltan, heti riisuttiin ja mentiin uimaan, mutta vesi oli uskomattoman kylmää! Kylmempi kuin edellisissä paikoissa! Jalat jäähtyivät täysin jo minuutin jälkeen. Mutta oli hyvä puoli että vesi oli kylmää koska oltiin aivan janoisia joten oli ihanaa juoda todella kylmää ja puhdasta vettä.
Uinti piristi meitä heti ja tehtiin lämmintä ruokaa sitten kävimme sillan yli tutustumassa autiotupaa, oli siisti paikka ja siinä oli kaksi huonetta mutta olivat lukossa (maksaa muutama euroa jos haluaa yöpyä siinä tuvassa mutta onneksi että me yöpymme paljon mieluummin teltassa ) ja tuvassa oli myös PEILI… Me mietimme pitkään että uskallammeko katsoa itseämme. Päätin katsoa itseään peilin edessä ja sanoi että onpa parta on kasvanut ja nenä on palanut. Sitten oli tyttöystävän vuoro, järkytyi että oma naama oli ihan punainen ja pahasti palanut! Onneksi että otti pienen ihovoiteen mukaan jossa oli myös 20 aurinkosuojakerrointa.
Tuvassa oli myös hyvä palvelu, siinä oli wc-paperia, ja kaikenlaista tarvittavaa. Tuvan takana oli siistin näköinen wc mutta emme käyttäneet sitä koska halusimme elää mahdollisimman luonnollisella tavalla. Poistuimme tuvasta sitten ja palattiin teltalle, levättiin teltassa. Kävin ennen sitä testailemassa jos kala näkyisi mutta oli niin hiljaista. Tuikkia toki oli ollut mutta oli liian kaukana. Nukuttiin vähän aikaa. Illalla päätimme tehdä pikku-retken vuorelle, käveltiin noin 1-2 kilometriä ylöspäin niin että oltiin todella korkealla, oma telttamme oli muurahaisen koko!

Näkymä oli aivan kaunista, istuttiin ja söimme eväitä ja katseltiin ympäristöämme. Hetken päästä käveltiin vähän korkeammalle jossa oli lunta, se oli oikein hauskaa! Joskus 21 aikoihin palattiin alhaalle eli teltan alueelle ja kerättiin puita valmiiksi tulta varten. Nälkä iski (olemme kävelleet niin paljon että nälkä iskee helpommin) joten tehtiin sipulikeittoa ja sitten oli nuotion hetki. Aurinko laskeutui aivan upeasti vuoren reunaan niin että taivas oli kauniin värinen. Juteltiin aivan pitkään, juhlimme viskillä ja yöllä onnittelin tyttöystävän synttäreitä jota hän on täysin unohtanut! Valvottiin puoleen kolmeen asti ja nukahdimme teltassa sitten.
11.7.
Teltassa oli taas järkyttävän kuumaa!! Arvasimme heti että kuumuus jatkuisi taas. Kun pääsin ulos, taivas oli aivan sinistä ja tunsimme pettymystä kun kuumuus on kestänyt jo monta päivää ja tässä alueessa on vaikeaa löytää varjoa. Keitin puuroa, kuuma kaakao kuului myös aamupaloihimme ja yllätin suklaalla hänen synttäreitä takia, piristyi kovasti! Ihanaa. Kun aamiaisen hetki oli ohi, päätimme kävellä autiotupaan kun siellä oli kunnon varjo niin istuttiin siellä ehkä pari tuntia ja suunniteltiin päivän ohjelmaa ja tutkimme karttaa ja nukuttiin vartin verran. Olisimme menneet tänään kalastus-reissulle joka teltasta sijaitsi noin 1-2 kilometrin päässä mutta aurinko paistoi aivan kuumasti joten päätimme lähteä vasta huomenna ja toivoimme samalla että ettei huomenna olisi liian kuumaa. Päivällä palattiin teltalle ja kun olimme syöneet, lähdimme katsomaan soutuvenettä, se ei ollutkaan lukossa mutta veneessä oli reikä, se sai meidät ihmettelemään ja vähän huolestumaankin mutta päätimme kokeilla työntämällä veneen veteen ja reiästä ei vuotanut vettä joten ei se ollutkaan ihan oikeasti reikä. Soutuilin pari kilometrin päähän jossa meitä odotti uskomattoman upea vesiputous.


Aluksi tietenkin meitä jännitti kun soutuilimme aivan vieraassa paikassa ja vesi oli todella syvä, mutta vesi oli aivan kirkasta että onneksi voimme seurata ettemme törmäisi kiveihin, mutta hämmästyimme että veden alla oli uskomattoman SUURIA kiveitä ja se oli vähän pelottavaa… Kun saavuttiin vuoren rantaan ja käveltiin suurta putousta päin, näky oli vaan niin lumoavaa! Vesi ei ollutkaan niin kylmää mitä me luulimme. Tuijoitimme putousta pitkään ja etsimme sitten sopivaa kuoppaa jotta voisimme käydä uimassa, löysimmekin toiselta puolelta ja riisuttiin heti ja mentiin veteen. Aivan hauskaa ja ihanaa oli!

Kun vesiputouksen retki on päättynyt, palattiin rannalle ja oli tyttöystävän vuoro soutuilla, mutta vene oli niin omituinen että ei osannut soutuilla kunnolla vaikka hän on koko ikäni soutuillut! Nauruja riitti ja soutuilin sitkeästi koko ajan, kunnes saavuttiin rannalle ja palautettiin veneen maahan, ja käveltiin sillan yli teltalle, silloin oli jo iltapäivä. Söimme ja levättiin ulkona. Ajateltiin lähteä kalastamaan muttei se ollut järkevä idea kun ulkona oli niin kovaa tuulta. Teltassa me luimme ja juteltiin, joskus klo yksitoista illalla lähdin kalastamaan sillan lähelle ja hän jäi teltalle lukemaan, kunnes palasin kahden tunnin jälkeen ehjänä ja kerroin että sain kaksi pientä taimenta. Loistavaa! Sitten hiipin makuupussin sisään ja menimme nukkumaan juttelemisen jälkeen.
12.7.

Hyvää huomenta! Herättiin joskus 9 aikoihin ja teltassa oli vähemmän kuumaa, koska me nerot keksimme että teltan päälle voi laittaa avaruuspeitteen (folio ylöspäin) niin että auringon kuumuus ei pääsisi telttaan läpi. Avaruuspeitteen on tarkoitus laittaa alustan alle ettei tule kylmää mutta maa oli niin kuiva ja sää on myös kuuma joten ei ollut mitään haittaa jos emme käyttäisi avaruuspeitettä alustan alla. Nousimme teltasta ja mentiin tietenkin heti uimaan, sen jälkeen oli aamiaisen hetki. Sitten hengailimme vähän aikaa teltassa, kunnes kello oli kaksi ja ulkona oli yhtäkkiä niin kovaa tuulta ja alkoi satamaan rajusti, kiirehdimme lähtemään ulos ja laitoimme sadesuojan rinkoillemme sitten palattiin teltalle. Jouduimme odottelemaan teltassa milloin sade ja myrsky loppuisi jotta voisimme lähteä kalareissulle. Ulkona oli kovaa myrskyä ja ukkostakin oli ollut, maa tärisi mutta telttamme kesti hyvin. Me tehtiin ruokaa, pelattiin kaikessa rauhassa erilaisia pelikortteja ja hävisimme sekä voitimme vuorolleen, nauruja riitti! Joskus kello oli viisi iltapäivällä, ilmasta muuttui tyynemmäksi joten aloimme pukeutua kahluuvaatteisiin ja matka kalareissulle alkoi!

Sinne matka oli jotain 1-2 kilometriä päässä ja näytti kyllä oikein hyvältä, mutta tuikkia nähty toisella puolella joten jouduttiin kahlaamaan virran poikki läpi toiselle saarelle. Oltiin perillä rannalla ja etsimme sopivaa kalastuspaikkaa. Kalastin virralla ja tyttöystävä halusi kokeilla pintakalastusta. Ja selvästikin tykkäsi siitä! Jossain vaiheessa lähdin tutkimaan toista puolta ja lähti pois hetkeksi, hän sai olla rauhassa ja tutkii yksin kalastustapaa, harjoitteli ja mokaili kunnes tajusi miten pintakalastus tapahtuu. Pari pientä kalaa nappasivat kevyesti perhoani mutteivät kunnolla, yritti heitellä uudestaan mutta siirsivät sitten kauemmalle että päätti ottaa tauon ja jättää vähän aikaa rauhaan. Palasin ja halusin kokeilla myös pintakalastusta, mutta ei tapahtunut mitään kovin ihmeellistä. Kello oli jo kahdestan joten päätimme keittää pastaa ja syödä vatsamme täyteen. Katseltiin järveä ja kovin hiljaista oli ollut.. Kun oltiin valmiita niin lähdettiin katsomaan toiselle puolelle millainen tilanne siellä on. Siellä ei tuikkia oikein nähty ja päätimme palata toiselle puolelle eli kahlata taas virran poikki läpi. Huomasimme heti että virta oli erilainen kuin ennen mitä tultiin, oli voimakkaampi ja vesi oli myös paljon noussut, meidän oli pakko kahlata toiseen suuntaan mutta vaikeaa se oli kun virta oli niin kovaa. Etsimme koko ajan sopivaa reittiä toisen saaren rannalle. Kun löysimme matalan reitin niin kahlasimme viimeinkin virran läpi ja kun oltiin aivan helpoutuneita mutta jalat olivat todella väsyneitä. Palattiin teltta-alueelle mutta kävimme sillan lähelle virralle kalastamaan. Tyttöystävä aloitti kalastamisen ja jo muutaman heiton jälkeen todella iso kala nappasi perhoani, selvästikin tuntui aivan erilaiselta, todella painava kala oli! Me arvailimme että oli varmasti kyseessä ehkä 50cm pituinen kala. Yritin taistella, mutta kala onnistui pääsemään irti ja hän jäi harmittamaan.. Mutta samalla häntä jännitti kamalasti! Hän jatkoi yrittämistä, jo pian toinen kala, paljon pienempi, nappasi perhoani ja neuvoin koko ajan mitä pitäisi tehdä. Kömpelönä aloittajana hän tietenkin veti koko ajan ylöspäin niin että kala pääsi lopuksi irti vaikka se oli todella lähellänsä… Häntä harmitti todella kovasti!! Mutta hetken päästä naurettiin jo tälle asialle. Kalastukseni päättyi ja oli vuoroni kalastaa mutta ei tapahtunut mitään kovin ihmeellistä. Palattiin teltalle, oli niin kylmä sää ja riisuttiin kahluuvaatteet nopeasti kuivuttamaan ja lähdettiin sisään teltalle. Söimme iltapalaa teltassa ja viskillä tuli juhlittuakin! Joskus yöllä yhden aikoihin nukahdimme.

13.7.

Heräsimme klo 10.00-10.30 välissä ja päätimme että nyt nousemme koska kello oli todella paljon. Kävimme uimassa, vesi oli edelleen mukavan viileä ja söimme aamiaista jonka jälkeen puimme kahluuhousut päällemme ja lähdettiin sillan lähelle kalastamaan uudestaan, mutta aivan hiljaista oli ollut siellä… Halusin myös testata, mutta ei tapahtunutkaan mitään kovin erikoista joten palattiin teltalle ja otettiin kahluuhousut pois, aloimme purkata telttaa sekä pakata tavaroita rinkkoihimme.



Kun kello oli 14.45 niin matka uuteen paikkaan alkoi ja kun ollaan kävelleet kilometriä niin alkoi tulla paljon pilviä joten oli mukavan viileää ja se oli ihanaa koska edellisinä päivinä kärsimme kuumuudesta. Olimme vaelluksen aikana aivan väsynyt ja jalat olivat todella lipeinä, kun edellisenä päivänä oltiin kalareissulla mutta jaksoimme silti loppuun asti, joskus seitsemän aikaan saavuttiin uuteen telttapaikkaan. Maisema oli kyllä aivan erilaista, paljon kiveä ja vähemmän puuta. Olemme kävelleet noin 7 kilometriä ja rakensimme teltan, nälkä sitten iski nopeasti joten tein herkullista soijaa sekä couscous-ruokaa. Syömisen jälkeen tyttöystävä oli aivan puhki, oli pakko lähteä teltalle lepäämään ja tutkin paikkoja, jossain vaiheessa kalastin myös kun tuikkia oli ollut mutta kalat eivät nappaaneet perhoa. Myöhään illalla istuttiin isolla kivellä ja nautimme viskistä, mutta ulkona oli niin kylmää joten mentiin teltalle jossa söimme pähkinöitä ja joimme, samalla juteltiin monta tuntia. Puolen kolmen aikaan nukahdimme tyytyväisinä.

14.7.
Huomenta luonto! Herättiin joskus ennen kymmentä ja ulkona oli vähän viileää mikä oli todella ihana juttu! Tehtiin kaikessa rauhassa aamiaista ja suunniteltiin että tänään lähdemme viimeiseen telttapaikkaan.


Ihmeteltiin kuinka aika on mennytkään niin nopeasti! Vähän myöhemmin huomattiin muutama ihmistä toisella puolella ja he rakensivat teltan sinne. Olemme nähneet ihmisiä koko vaelluksen aikana yhteensä ehkä 8 ihmistä. Aamiaisen jälkeen mentiin katsomaan ja rentoutumaan pikku vuorelle, jossa istuttiin katselemassa suurta virtaa ja juteltiin kaikenlaista. Juteltiin että jos seuraava viimeinen teltta ei ole kovin hyvä paikka niin käveltäisiin sitten suoraan kotiinpäin, eli noin 12 kilometriä. Ja se sopi meille mikäli seuraava telttapaikkamme ei ole kovin ihmeellistä. Aloimme myös tuntea koti-ikävää ja kun oltiin tietoisia että kotimatka alkaisi pian niin aloimme jopa tuntea makeahimoa ja juteltiin kuinka tekisi mieli mansikkakakku, jäätelö ja kaikenlaista muuta kun yli viikkoon olemme syöneet usein nuudelia, soijaa, sipulikeittoa, kuivakasvista ja tonnikalaa. Kun olemme istuneet pari tuntia ja palattiin teltalle, aloimme pakata ja purkata telttaa, huomatiin että taivas oli niin tummaa, mutta toivoimme että se lähtisi toiseen suuntaan… Kunnes alkoi satamaan todella kovasti ja emme ole edes pakkaneet kunnolla loppuun asti joten kiirettä piti! Välillä satoi kevyemmin, mutta kun vaellus alkoi niin satoi todella rajusti ja jouduimme kävelemään varovaisesti. Onneksi että oli silti viileää mikä helpotti vaeltamista ja oltiin niin reippaita, mutta kun jos seisoimme tai oltiin tauolla niin heti tunsimme kylmyyttä kun vaellushousut olivat ikimärkiä. Matka alkoi siis klo 17.00.




Vaellus sujui kyllä yllättävän hyvin säästä huolimatta kun oli helppomaastoinen, löysimme telttapaikan mutta se oli samanlainen kuin edellinen telttamme ja päätimme suunnata suoraan kotiin eli viimeinen telttaus jäi väliin. Vähän myöhemmin maisema vaihtui metsään, piti kävellä ihan ylöspäin ja se oli todella raskasta, sitten oli todella vaikeaa kävellä alaspäin kun oli niin paljon kiveä ja piti olla varovainen kun kivet olivat märkiä. Tyttöystävän voima alkoi olla loppumassa mutta kannustin kovasti, ja jaksoimme loppuun asti. Kun näimme tutun paikan eli auto-parkin ja oltiin aivan onnellisia! 12 km on kävelty putkeen ja kello oli puoli yksitoista illalla. Sade jatkui edelleen ja rajusti, kiirehdimme autoon ja vaihdettiin puhtaat vaatteet ja istuttiin autossa, se oli todella outoa ja löysimme karkkipussin jonka jätin autoon ja tietenkin söimme heti kaiken! Olin niin pirteä joten automatka alkoi heti. Ajettiin pitkään kunnes saavuttiin Norjan puolelle ja oltiin todella innoissamme!

Vaikka sää oli huono mutta saimme nähdä Norjan kauneuden. Kävin aiemmin Norjassa kerran ja tämä oli tyttöystävälle eka kerran. Minua alkoi väsyttämään joten etsimme ilmaisen leirintä-alueen, löysimmekim heti. Alueen nimi oli Salt Dal ja paikalla oli täynnä asuntovaunuautoa, tervehdimme heitä ja me oltiin ainoita jotka nukkuivat ulkona teltassa :D kun teltta on rakennettu ja meillä oli jäljellä enää yksi viskipullo joten juhlimme ehdottomasti myöhään yöaamuun asti onnistuneesta vaellusreissustamme! Lähdettiin nukkumaan myöhään yöaamulla.

15.7.
Herättiin aamulla ja nousimme teltasta, paikalla oli enää muutama autoa ja pari asuntovaunua. Edessämme oli mukava parikunta jotka matkustivat moottoripyörällä ja tervehdittiin.

Muutaman tunnin jälkeen saavuttiin Rognanin kylään, joka oli todella kaunis ja paljon suloisia taloja jotka sijaitsivat lähellä vuorta! Pysähdyttiin ja kävimme ruokakaupassa ostamassa juomaa ja autoretki sitten jatkui. Olemme niin rakastuneet Norjaan ja sen maisemaan! Jossain vaiheessa kävimme myös Beiarnin kylässä katselemassa ja oli myös niin herttainen kylä. Jossain vaiheessa tien reunalla oli täynnä lampaita! Ja tunnelissa kanssa. Näky oli aivan hauska!


Matka vaan jatkui ja jatkui, saimme katsella paljon erilaista maisemaa ja taloa ja kaikkea, nautimme täysillä. Kerran pysähdyttiin tyhjään paikkaan ja nukuin 15 minuuttia, sitten matka jatkui. Koitimme tankata myös mutta kortti ei kelvannut Norjassa joten jatkettiin matkaan mutta ajateltiin että Ruotsissa oli pakko tankata heti. Olisimme jääneet Norjassa yöksi vielä mikäli Sakke on liian väsynyt mutta hän oli niin pirteä että jaksoi ajaa Norjasta suoraan Ouluun vielä samana päivänä. Matka oli raskasta ja jalat alkoivat särkemään, samoin minun selkä. Mutta ennen keskiyötä saavuttiin vihdoinkin Suomeen, eli Ouluun! Oltiin aivan väsyneitä ja purkasimme osa vaatteet rinkoista etteivät jää haisemaan ja melkein heti lähdettiin nukkumaan.
16.7.
Nukuttiin aivan hyvin sängyllä! Uusi päivä odotti meitä vaikka ikävöimme heti vaellusta… Kävimme tietenkin heti kaupalla ja tehtiin itse hampurilaista ja lopuksi mansikkakakkua jota olemme odottaneet pitkään! Koko päivä meni elokuvien katselemiseen ja lepäämiseen. Melko jo pian mietimme milloin ja minne seuraavaksi lähdetään vaeltamaan!?